Minun tarinani

Sanotaan toivossa on hyvä elää tai miten menikään? Tällä menolla kohta tämä ”toivo”-sana voi hypätä järveen minun puolestani. 

Koulun penkin istuminen on ohi minun kohdaltani. Tarkoitus oli tammikuusta toukokuun olla työharjoittelussa tai oikea termi työssäoppimispaikassa. Kaikki luokkatoverini saivat työssäoppimispaikkaa tai jatkoivat samassa paikassa. Ainoastaan luokastani, joka ei saanut mitään paikkoja on MINÄ. Olenko luokkaan mustalammas, epäonnenonkija vai jolla on oikeasti huono tuuri?

Hain syksyllä jo työssäoppimispaikkoja ja monet yritykset antoivat toivoa minulle asian suhteen. Loppujen lopuksi en saanutkaan. Muutama finanssialan yrityksien kanssa kävi niin, että lupasivat tai pikemminkin antoivat kuvan ”sain paikkaan”, mutta en saanutkaan.

Tammikuussa kävin koululla ryhmäohjaajani kanssa keskustelemassa ja avattiin Helmen ”raamattu” näyttökirja, jossa oli esim. erilaisia näyttöjä, mitä voi suorittaa. Katsottiin ja ajattelimme avarammin, mitä jos ei hakisi ihan pankin vaan joihinkin vastaavan. Päätin lähetä taas hakemuksia, soitin perään ja jossain kävin rohkeasti paikkaan päälle, mutta tulos ei näyttänyt hyvältä.

Aloin miettiä paljon, teinkö väärin, onko hakemukseni päin seinää vai mikä? Minulla on paljon eri aloista työkokemusta, enemmän on asiakaspalvelusta sekä kansainvälistä työkokemusta. Minulla on hyvät paperit ja mistä voisi olla kyse. Ehkä voi olla kyse minun änkytyksestä ja varsinkin jännitän esim. haastattelu tilanteissa, mutta voiko olla änkytys? Tuskin, sillä nytkin Hesburgerin kassalla palvelen asiakkaita vai? Toinen vaihtoehtona voi olla ihoväri tai nimeni, kun Ahmad-nimestä tulee heti terroristi liittyviä asioita ihmisten mieleen. Toiseltaan se on heidän menetystä, koska menettävät erinomaisen duunarin.

Monet muut opiskelijat haluavat tietää, saavatko he palkka työssäoppimispaikasta vai ei. Taas minä haluan suorittaa pelkästään tätä näyttöä ja saada kokemusta, koska teoria on. Vaikka olen miettinyt positiivisesti, mutta kuitenkin vaikuttaa mielentilaan ja masentaa ihan paljon.

Sitten onneni kääntyi sillä pääsin koulun kautta töihin K1-Katsastus myynti hommiin hulluille päiville. Tein kuusi vuoro kolmessa päivässä eli 6:45-21.00, muistaakseni. Työkuvan kuului ständi työtä eli myydä lahjakorttia asiakkaille. Lahjakortti oli vuoden voimassa ja ei sitoutunut ostajaan. Sitä olisi voinut esim. ostaa lahjaksi jollenkin. Keskiviikon aamun olin Jumbon pisteissä ja siellä tuli paljon kaupaksi. Meitä oli kolme duunissa. Sovittiin että kaksi meistä on ”sisäheittäjä” ja yksi rahasta. 

Loput ajasta olin keskustan Stockmannin P2-kerroksessa, joka oli hiljainen paikka. P2-kerroksessa ei ollut niin paljon potentiaalissa asiakkaita, koska monella oli joko uusi auto tai oli käynyt katsastuksessa. Välillä pitkästytti kun tuli hiljaisia hetkiä ja väsytti, mutta kun olen asiakaspalvelussa niin pakko sitä hymyä olla. Yritin antaa ihmisille hyvän vaikutelmaan vaikka ei ne olisi ostaneet. Valitettavasti tuli vaikeita asiakkaitakin vastaan eli antoi palautteita ja otin vastaan ihan hyvin ja hoidin tilanteen hyvin. Käytin pari kertaa myös ruotsinkieltä ja hyvä kun ne sanat olivat siinä näkyvillä ja ei tarvinnut panikoida. Rahastaminen ei ollut mitään uutta minulle, sillä olen käsittelyt rahoja ennenkin. Räpläsin sitä pientä maksuvälinekonetta ja opin heti esim. jos pitää tehdä hyvitystä tai laskukorjausta yms.

Ennen kun aloitin työt hulluilla päivillä, kävin K1-Katsastus sivuilla valmistautumassa ja oppimassa K1-Katsastuksesta hyvin. Yritin oppia asiasta mahdollisimman paljon että osaan sitten. 

Tosiaan olen tehnyt Hesburgerissa paljon töitä tällä välin, joten suoritin asiakkuuksien hoitoa Hesburgerilla. Työ oli ennestään tuttua ja olen hoitanut työtäni kiitettävästi, joten näyttökin meni hyvin. 

Hesburgerissa työtehtäväni kuuluu erilaisia tilauksen tekoa, inventaarioa, tilitykset, palautteen vastaaminen, kouluttaa uusia työntekijöitä, seurata myyntiä ja sen kannattavuutta, asiakaspalvelussa ja ravintolapäällikköön sijaisuutena. Pari kertaa kirjoitin työtodistusta, kun olin ravintolapäällikön sijaisena. 

Tuntuu hyvältä valmistun tänä vuonna, kun oli iso stressi ja masensi paljon valmistunko luokkatovereiden kanssa. Nyt vaan uusiin haasteisiin tarttumaan ja maailma odottaa minua. Kiitos Helmi tästä kahdesta vuodesta! Olen oppinut paljon itsestäni sekä oppinut myös matkan varrella tulee ala-ja ylämäkiä vastaan. Ei kannattaa lannistua vaan uskoa kaikki järjestyy sekä saanut mahtavia luokkakavereita ja kansanvälistä kokemusta. Tämä oli tässä minun osaltaan, et KIITOS!