torstai 7. maaliskuuta 2013



Oma työssäoppimisjaksoni alkoi koulutuksella tai oikeammin kolmen tunnin kyselyllä. Siinä työssäoppimisohjaajani kartoitti tietämystäni finanssialasta. Alku oli siis aika kova, koska odotin luentoa, en kyselyä.

Olin asettanut itselleni muutamia tavoitteita tätä jaksoa kohtaan. Halusin muun muassa saada hieman kuvaa, miten markkinat toimivat sekä ihan käytännön asioista esimerkiksi ,miten yritysten päättäjiä lähestytään. No, nämä asiat tulivat tutuksi seuraavien seitsemän sadan tunnin aikana!

Ennen kuin pääsin päätyöhöni eli tapaamisaikojen varaamiseen, minun piti etsiä yritykset ja heidän johtohenkilönsä. Sain ohjaajaltani apua, että millä tasoilla yrityksen liikevaihto, tulos, omapääoma ja muut keskeiset tunnusluvut pitäisivät olla, jotta heillä voisi olla mahdollisuutta sijoittaa. Aluksi olin hieman arka laittamaan yrityksiä omalle listalleni, koska en halunnut tehdä ”virhebuukkauksia” eli tapaamisessa paljastuisi, että yrityksellä ei olekaan tarpeeksi varallisuutta sijoittaa. Epävarmuus hävisi sitä mukaa, kun tietoja onnistuneista tapaamisista tuli.

Kun listaa oli tarpeeksi, alkoi soittovalmennus. Aluksi hahmottelimme paperille, mitä olisi hyvä sanoa, millaisia mahdollisia vastaväitteitä tulisin kohtaamaan ja millaisilla avoimilla kysymyksillä talous- tai toimitusjohtajan sanallista arkkua saa hyvin auki. Suurimmat ongelmani alussa olivat loppuun nouseva intonaatio, joka on työkavereideni mielestä yleistä nuorilla kaupunkilaisnaisilla, ja liian nopea puherytmi. Niistä päästiin kuitenkin helposti eroon. Piti vain muistaa, että ei ole mihinkään kiire.

Muistan, kuinka jännitti näppäillä ensimmäisen yrityksen numero. Soitin siihen, ei vastausta. Yritin listassa kolmea seuraavaa, kolmas vastasi ja hänellä ei ollut aikaa keskustella. Selvä. Neljäs soitto lähti käyntiin, ja puhelimeen vastasi mukavan kuuloinen, arviolta yli 50- vuotias mies. Hänellä oli aikaa kuunnella ja hän suostui tapaamiseen. Häkellyin myöntävästä reaktiosta ja unohdin kysyä sähköpostiosoitteen varmistusta varten. Kun lopetin puhelun, koko toimisto antoi seisaalleen raikuvat aplodit. Oli mahtavaa, kun yhtenä tiiminä iloitsimme. Tuntui, että tästä on hyvä jatkaa.

1 kommentti:

  1. Onpas kiva tarina!! Pystyn hyvin samastumaan tuohon alun jännittämiseen, on ihan hirveätä tehdä jotain uutta työtä kun tuntuu ettei osaa mitään ja mokaa vain ja työkaveri häpeää ja fima kärsii...
    Onneksi onnistuit heti alussa niin sait hyvän vauhdin päälle. Kerrothan lisää jatkossakin? Oletko pankissa töissä vai missä?

    VastaaPoista