Kun työpaikka on aivan helmi! Tässä blogissa Helmi Liiketalousopiston finanssilinjan merkonomiopiskelijat kertovat työssäoppimiskokemuksistaan.
perjantai 28. helmikuuta 2014
Kaksi kuukautta takana!
Nyt on jo kulunut kaksi kuukautta uudessa työpaikassa, tai no eihän tämä nyt enää niin uusi ole : ) Joka tapauksessa, paikka on jo alkanut tuntua työpaikalta, eikä oikeen osaa edes ajatella, että tää olisi osa koulua, hehe..Eli siis hyvin on sujunut.
Työpäivät muuten sujuvat jo rennosti. Saavun työpaikalle hieman ennen yhdeksää, juon aamukahvit ja tarkastan päivän soittopyynnöt, jonka jälkeen aloitan soittelun. Soitan päivässä n. 40-60 puhelua. Mitään uusia työtehtäviä ei ole tullut, spiikit potentiaalisille asiakkaille tulevat jo kuin apteekin hyllyltä. Asiakkaiden saaminen tapaamisiin on kuitenkin haastavaa, koska monet potentiaaliset asiakkaat kokevat erittäin helpoksi sanoa vain: "ei kiinnosta, ei ole tarvetta talousasiantuntijatapaamiseen." Tässä vaiheessa haasteellisinta on siis yrittää rauhallisesti muuttaa hänen mielensä ja yrittää vastaväitteiden avulla saada asiakas kuitenkin tulemaan paikan päälle. Aluksi pelotti eniten se, että kuinka paljon saa kuraa niskaansa, niin kuin oletus puhelintyössä aina on.. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, ja hyvä niin.
Ensi tiistaista (4.3.) on muuten tulossa mielenkiintoinen. Koulumme Helmi Liiketalousopiston ryhmä YS13F järjestää jo meillekin tutut Finanssimessut, jonne menemme Henkan kanssa ständille edustamaan yritystämme! : )
On ollut kiva lukea teidän postauksia työssäoppimisistanne!
-Suvi
perjantai 21. helmikuuta 2014
Työharjoittelun alkuvaiheet
Työharjoittelun ensimmäiset päivät alkoi koulutuksella perehtymällä yrityksen toimintaan sekä työtehtävään.
Toisenä päivänä tutustuimme järjestelmiin ja kuuntelin muiden puheluita sekä kirjoitin oman spiikkini valmiiksi( alotus, kerronta ja ajanvaraus) ja tästä siirryttiinkin suoraan soittamaan.
Paljon on tullut uutta opittua myyntityöstä ja paljon on vielä opittavaa. Täytyy myös mainita uudet mukavat työkaverit sekä erittäin viihtyisä ja rento työympäristö.
Tutuksi on myös tullut Unicafe ravintola, josta saa erittäin maukkaita lounaita.
Hauskaa kevään jatkoa kaikille.
torstai 20. helmikuuta 2014
avokonttorissa on tunnelmaa
Meidän avokonttorissa todella on tunnelmaa, ja loistavaa sellaista! Olen onnekseni päässyt ihanaa työyhteisöön, jossa on yhteenkuuluvuuden tunnetta. Samassa tilassa työskentelee kolme eri tiimiä yhdessä asiantuntijoiden, esimiesten, ja konttorijohtajan voimin.
Olen saanut aivan mahtavaa ohjausta ja tukea työssäoppimisen aikana. Asiantuntemusta on lähdetty rakentamaan aina pieni pala kerrallaan. Ja onhan tässä pienessä ajassa jo melko monta palikkaa kerättykin. Napanuoran ohjaajani katkaisi melko aikaisin, joka silloin tuntui ehkä jopa liian aikaiselta. Pakkohan se sitten oli se ensimmäinen palaveri itse hoitaa, kun ei kehdannut sanoa ettei uskalla. Ja oikeassahan se ohjaajani oli: hyvin se meni! Joka päivä oppii paljon uutta, ja aina uutta oppiessa ymmärtää paremmin sen kuinka paljon on vielä opittavaa.
Olen ollut myös todella onnekas, koska olen hyvin lyhyessä ajassa saanut laajan näköalan pankin asiakaspalvelukenttään: syksyllä saatu kokemus contact centerin henkilöasiakaspuolelta nyt yhdistettynä yrityskonttorissa työskentelyyn. Tällä viikolla olenkin saanut huomata että mahdollisuudet ovat monet kesää ajatellen...
Sitä jonain päivinä melkein unohtaa että on vasta työssäoppimassa... On ollut mukavaa lukea teidän bloggauksia, ja samalla lukea mitä kaikille meille kuuluu. Hurjan hauskaa kevään odotusta kaikille!
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Hienosti alkoi
Alkuvuosi on lähtenyt vilkkaasti käyntiin ja tähän lyhyeen hetkeen mahtuu paljon muutoksia työrintamalla.
Vielä hetki sitten pähkäilin, että tarjotaanko tästä samasta yrityksestä kesätyöpaikkaa tänäkin vuonna. Kyllä tarjottiin, ja paljon muuta...
Sain vakituisen työsopimuksen ja mahdollisuuden lähteä kokeilemaan siipiäni uuden työtehtävän pariin. Edellisestä tiimistäni olen saanut kerätä mukaani kullanarvoisia neuvoja ja oppeja koko siellä oloaikanani, ihanat työkaverit toivottivat onnea matkaan, ja sitä tulen todella tarvitsemaan!
Tänään aloitin uudessa sijoitus tiimissä, jossa kollegat ottivat minut vastaan iloisesti. Jännitystäni lievensi hieman se, että rakennus on ennestään tuttu ja työpöytä siirtyi vain kerroksen toiselle puolelle. Seuraavaksi tiedossa on erilaisia koulutuksia säästämiseen ja sijoittamiseen liittyen. Seuraavista kuukausista on tulossa haastavia, koska täysin uusia asioita tulee mielettömän paljon.
On ihana ajatella, että kuukaudet tulevat menemään vilkkaasti, jonka jälkeen kesä tekeekin jo tuloaan, ja silloin me seisomme onnellisina viimeistä kertaa koulun käytävillä.
Ei se kesä kuulosta niin kaukaiselta, eihän? :)
-Ruth-
torstai 13. helmikuuta 2014
Ensimmäinen kuukausi
tiistai 11. helmikuuta 2014
Vetävä otsikko
Töissä on mennyt hyvin, kuten oletinkin. Uusia asioita ei varsinaisesti ole eteen tullut, mutta tutuissakin riittää aina parannettavaa.
Tällä hetkellä liikkeessämme vallitsee täysi kaaos pahvilaatikoiden keskellä, nimittäin varastojen täydennys on onnistunut. Tosin täydennykselle ei ole missään tilaa :) . Nyt invenventaario odottaa ja käyn innolla sen kimppuun (sävyksi mainittakoon sarkastisuus, sillä inventointi on yhtä jännittävää kuin kauniiden ja rohkeiden katselu). Ei sillä, että katsoisin...
Asiakkaat ovat jo turhankin suurin toivein kyselleet Namm-shown uusien julkaisujen perään. Uusia tuotteita tulee kyllä tänne kylmään pohjolaankin, mutta noin puolen vuoden viivellä. Muutamia julkaisuja odotan itsekkin hyvin malttamattomana. (Namm-show on tapahtuma, jossa esitellään musiikki- ja soitinteollisuuden uusia tuotteita ja innovaatioita)
Saa nähdä mitä tuleman pitää...innolla kevääseen päin!
-Ossi
maanantai 10. helmikuuta 2014
IHAN HUIKEETA JA MAHTAVAA!
Viikot vaan hujahtaa ohi huomaamattani, joka on siis vain merkki siitä, että täällä on niin kivaa, että ajankulkua ei edes huomaa.
Kyllä mä vaan nautin niinkin pienistä asioista, kutenesimerkiksi siitä, että saan kulkea ratikalla töihin oman kotioveni edestä ja siitä, että saan käydä joka päivä syömässä Teatterissa maailman parhaan salaatti lounaan.
Odotan jo niin kovin kevättä ja kesää ja haaveilen lounastauon viettämisestä ruttopuiston penkillä tuoreita mansikoita tai herneitä pupeltaen.
Nyt kuitenkin siihen asiaan:
Voisin aloittaa tämän blogi- tekstini kertomalla hieman aluksi alkutaipaleestani täällä, sekä toimenkuvastaniSuomen Hypoteekkiyhdistyksessä.
Ensimmäiset viikot tosiaan menivät aikalailla paikasta toiseen haahuillessa.
Uutta opittavaa oli niin mieletön määrä, että niiden sisäistämiseen meni kyllä oma aikansa ja kyllähän te varmasti tiedätte, että kun on järjestelmiä enemmän, kuin kädessä sormia, niin vähemmästäkin jo menee tytön pää pyörälle ja sekaisin. (Ja kyllä, kutsun itseäni vielä 28-vuotiaanakin tytöksi.)
Aloitin siis harjoitteluni ensimmäiset päivät, tai no itseasiassa viikot seuraamalla vierestä ja tuurailemallaaulahenkilön työskentelyä, josta siirryin viikoksi vielä talletuspuolen henkilön takapiruksi vähän petaamaan tulevaa online-neidin uraani. Siinä ollessani opin Hypon tominnan perusasiat pääpiirteittäin ja sain kuvan siitä, mitä Hypo ylipäätänsä tekee ja mistä kaikista osa-alueista sen palvelut koostuvat.
Ennen puhelinpankkiin siirtymistäni, pääsin myös toteuttamaan itseäni holviin arkistoinnin ihmeelliseen maailmaan pariksi päiväksi, missä asiakkaiden talletus- ja lainakansia säilytetään.
Hypo tosiaan on ainoa asuntorahoitukseen ja asumiseen keskittynyt erikoistoimija Suomessa ja täällä siis Suomen vanhimmassa valtakunnallisessa ja yksityisessä luottolaitoksessa hyörin Eetun kanssa. (Pakollinen myyntipuhe, u know.)
Toimenkuvani täällä selkiytyi tosiaan vasta tuossa toissa viikon lopulla, jolloin sain oman työpisteeni Online- pankin puolelta.
Vastaan siis sisään tuleviin puheluihin ja yhdistän niitä tarvittaessa eteenpäin asiantuntijoille.
Meitä on tässä huoneessa minun ja Eetun lisäksi kolme muuta henkilöä, ja itse toimin tämän tiimin ainoananaispuolisena vahvistuksena.
Puheluita keskukseen tulee tiivistettynä mm. talletuksista, lainoista, verkkopankkiasioista ja Visa- ja MasterCard-korteista.
Ensimmäinen viikko onlinessa aloitettiin onneksi suhteellisen helpoilla puheluilla, jotka ohjautuivat minulle. Tällä viikolla haasteita kuitenkin lisättiin ja nyt kaikki puhelut jo ohjautuvat allekirjoittaneelle, mutta onneksi en joudu täällä yksin puheluihin vastailemaan ja apu on tarvittaessa lähellä.
Pari kertaa on kyllä mennyt sormi suuhun, kun on tullut vastaan puheluita, jotka ovat äkkiseltään kuulostaneet täysin heprealta alalle tulleen untuvikon korvaani. Onneksikuitenkin on ihan huippu työkavereita, joita voi aina vetäistä hihasta jos tarve niin vaatii.
Yhteenvetona tähän astisesta harjoittelustani voin todeta,että täällä on kyllä ihan huippu mukavia ihmisiä töissä jatämä mimmi on viihtynyt täällä ihan mielettömän hyvin jakyllähän sitä täällä voisi pidempäänkin viihtyä mikäli sellainen vaihtoehto eteen tulla tupsahtaa.
P.S. Teitä hönttejä on kyllä jo vähän ikävä <3!
Terkuin,
Sini
perjantai 7. helmikuuta 2014
Työharjoittelun alkusävelet
Tammikuun ajan olen keskittynyt kouluun liittyvien raporttien kirjoittamiseen. Työajan puitteissa oli suotavaa saada suurin osa tehtyä heti alkukättelyssä. Raportteihin liittyen olen päässyt tutustumaan enemmän oman työpaikkani toimintaan, tuotteisiin, palveluihin ja arvomaailmaan. Esimiehestäni on ollut suuri apu raporttien kirjoittamisessa. Tukea olen saanut myös työkaveriltani, joka on samalla luokkakaverini ;)
Olen ollut jo vuoden verran töissä samassa työpaikassa, joten olen ehtinyt kerryttää lomia. Tämän vuoksi olen tällä viikolla päässyt nauttimaan lomasta. Ensi viikolla se on taas paluu arkeen. Suurin osa raporteista on kirjoitettu, joten kunnon työaherrus voi alkaa. Tsemppiä kaikille muille Helmen työharjoittelijoille. Kevättä kohti mennään hiljalleen.