sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Puolivälissä ollaan, mitä ihmettä?


Viikot kiitävät ohitse, niin ettei oikein tahdo pysyä perässä. Päivät ovat aina erilaisia. Toisena päivänä tuntuu, että töitä kasaantuu ja hommaa riittää, niin että priorisointi tuntuu hankalalta. Kun taas seuraavana päivänä saattaa aika kulkea madellen, kun ei hommia ole tarpeeksi. Päivän työmäärää on siis erittäin vaikeaa ennakoida.

Työtehtävien kirjo on kasvanut kiitettävästi. Alussa tein vain muutamia erilaisia toimeksiantoja, mutta nyt määrä on moninkertaistunut! On mielekästä, kun on päässyt hoitamaan sekä yritysvakuutuksia että henkilöpuolen vakuutuksia. Kummassakin on samoja piirteitä, mutta silti eroavaisuuksia löytyy, jotka pitää muistaa tarkasti toimeksiantoa tehdessä. Tuntuu hyvältä, kun töitä osaa jo hoitaa omin avuin. Muutamia kertoja päivässä kuitenkin vielä varmistelen konkareilta, ettei postiin lähde asiakkaalle väärää tietoa.

Puhelimeen tarttuminen oli ensimmäisellä kertaa superjännittävää. Sydän tykytti tuhatta ja sataa ja pelkäsin, että en osaa sanoa asiakkaalle oikeita asioita. Onneksi yritysasiakkaiden kanssa kommunikointi on kuitenkin osoittautunut helpoksi, sillä he ymmärtävät hyvin jos en samalla sekunnilla löydä heidän kaipaamaansa tietoa. Selvittely ja soitto takaisin ovat toimineet hyvin heidän kohdallaan. Kynnys on siis ylitetty, mutta silti vieläkin jännittää, kun puhelin alkaa soida, eikä tiedä yhtään mitä maan ja taivaan väliltä siellä soittava asiakas tulee kysymään minulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti