Työharjoittelun ja oikean työn ero

Aloitin tammikuussa opiskeluideni viimeisen ja pisimmän työharjoittelujakson sijoituspankissa, jossa olen työskennellyt osa-aikaisena opiskeluiden ohella jo lähes vuoden verran. Olen sopeutunut hyvin ja työnkuvani ei ole muuttunut, mutta oma kokemukseni on.  Yritän jäsentää ajatuksiani tämän blogipostauksen avulla.

Miten olla työharjoittelussa viimeisen vuoden merkonomiopiskelijana  paikassa, jossa on jo työskennellyt palkallisena, työsopimuksen alaisena 10 kuukautta? Minulta odotetaan jo paljon, perusasiat, -tiedot ja -taidot oltava kunnossa, ymmärrykseni yrityksen tavoitteista ja päämääristä kirkkaasti selvillä; saanhan palkkaa siitä, että tuotan lisäarvoa yritykselle työpanoksellani. Pidän haasteista, jatkuvasta uuden  oppimisesta ja oman motivaation ja mielenkiinnon ylläpidosta. Kuitenkin ikävöin aikaa, jolloin sain tehdä virheitä "hyvällä omatunnolla", oma epätietoisuus ja epävarmuus kuitattiin työharjoittelija-statuksella kahvitauolla ja työkavereilta liikeni aina ymmärtäväinen katse ja kärsivällinen asenne kymmeniin kysymyksiini tästä ja tuosta. Matkaani työharjoittelijasta osa-aikaiseksi työntekijäksi ja siitä kokopäiväiseksi työntekijäksi voisi verrata lapsesta nuoreksi aikuiseksi kasvamiseksi ja itsenäistymiseksi; olo on samanaikaisesti itsevarmempi ja epävarmempi, jännittyneempi ja vapautuneempi, rohkeampi ja arempi.

Toisaalta, on täydellisen upeaa vihdoin saada sekä lisääntyvää vastuuta, luottamusta ja uskomista omiin kykyihin niin itseltäni kuin työkavereiltani ja esimiehiltäni. Onnistumisen hetkiä tulee enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja tuntuu kuin energia ja aika ei riittäisi kaiken uuden omaksumiseen, vaikka tahtoa riittäisikin. Ehkäpä se jekku onkin juuri siinä; oppia pysähtymään ja nauttimaan vielä näistä kuukausista, jolloin voin vielä räpiköidä täydellistä itsenäistymistä vastaan työharjoittelujakson varjolla.

Tsemppiä ja huippua työharjoittelujaksoa kaikille!

Tiia