Kun työpaikka on aivan helmi! Tässä blogissa Helmi Liiketalousopiston finanssilinjan merkonomiopiskelijat kertovat työssäoppimiskokemuksistaan.
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Kuulumisia...
Hei vaan hei kaikki!
Oi että tätä valon määrää, mieli on tällä tytöllä kyllä niin paljon virkeämpi ja energiaa rupeaa taas olemaan rajaton määrä, kun mennään kevättä kohti ja aurinko rupeaa taas näyttäytymään.
Kukkaan puhkeamisen aikaa siis elellään täällä Yrjönkadun konttorissa.
Nyt jo puolessa välissä harjoittelua mennään, (huh) ja online pankki puolella edelleenkin töitä painellaan.
Fiilikset työpaikan/työn/työkavereiden suhteen ovat edelleenkin ihan mahtavat.
Viihdyn täällä NIIN hyvin <3.
Alun perin finanssialaa opiskelemaan ryhdyttyäni olin tosiaan tehnyt jo päätöksen, että suuntaan itseni vakuutusalalle, ja pankki työ ei vain ole minun juttuni, mutta kas kummaa toisin kävi. Opin siis taas, että liian jyrkät ennakkoluulot ovat pahasta, ja ne tulivat jälleen kerran murrettua ihan kertaheitolla.
Tosin myös täällä vallitsevalla loistavalla tiimihengellä ja yhteen hiileen puhaltamisella on suuri vaikutus asiaan ja täällä viihtymiseeni.
Hurja määrähän tässä on opittavaa ja ala on sellainen, että oppimista ja itsensä kehittämistä tapahtuu jatkuvalla syötöllä.
Siksi tämä ala ehkä kiehtookin, koska mahdollisuudet kehittää itseään ovat rajattomat.
Puhelimessa työskentelyyn itsevarmuus on lisääntynyt viikkojen mittaa roimasti, ja kyllä tässä on jo muutamat alustavat lainaneuvottelutkin puhelimessa jo suoritettu, yksi jopa ENGLANNIKSI!
Kiitos vain Annika hyvistä enkun kursseista; pankki- ja lainasanasto oli kovassa käytössä puhelun aikana ja kyllä kädet vähän tärisi puhelun jälkeen ja oli aikamoinen voittajafiilis kun tuli suoriuduttua tällaisestakin operaatiosta ihan kunnialla maaliin asti.
P.S. Meidän asiakkaat rokkaa, ei yhtäkään tyytymätöntä asiakasta tai asiakaspuhelua ole kohdalleni vielä tullut.
P.P.S. HUI, ilmoittauduin naisten kymppiin, siellä sitten pingotaan Team Hypona 10km 25.5, eli ei muuta kun lenkkarit jalkaan ja lenkkipolulle koiran kanssa treenaamaan ja pinkomaan.
Hurjasti terkkuja kaikille teille ja hei viimeistään kolmen kuukauden päästä nähdään tupsulakkien kera :)
Pahoittelut, en hallitse näitä blogin asetuksia ja teksti tulee juurikin tästä sattuneesta syystä yhtenä pötkönä, mutta koittakaa kestää :)!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joopa joo, älä koskaan sano en koskaan...
VastaaPoistaNo näinhän se menee.
VastaaPoista